Keskusteluvuoron voi ottaa/antaa/jakaa yllättävän monella tavalla. On kaiken maailman tapoja ääripäästä ääripäähän.
Esitetyt esimerkit pitävät paikkansa, eikä selkään taputtelu ole oikein hyvä idis. Olkapää on se parempi paikka, ihan vaan tiedoksi teille, jos joku ei tiennyt.
Joo, olkaan taputtaan tai tulee eteen vilkuttaan on ok... Mut toi huomion saamiseks vuorosanomiseen, ite oon käyttäny vilkuttelua, että mua katsotaan. Mutta jos oikeen kiire, sit nopea koputtelu esim. käteen/käsivarteen/olkaan, riippuu mikä lähinnä itseäni... vähän eri kuin tavallisesti, silloin tietää nyt ei ole normaali puhepyyntö...
Selkä on ehdottomasti herkkää aluettamme :-p Itse säikähdin kerran, kun kuuleva veti repustani. Kun selvittelin asiaa, kuulevan mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Onhan se selvää, että kuuleva voi sanoa jotain samalla, mutta meille selkään kohdistuva kontakti voi olla ensimmäinen ja siksi pelästyttävä.
Joskus kuulevat eivät uskalla edes vilkuttaa kuurolle saadaakseen huomiota. Eli äärimmäisyyksiin voidaan mennä :-p
Luulen, että tärkeintä on saada kontakti kehon alueeseen, mihin silmät yltävät katsomaan. Olalle taputtajaa on helppo kääntyä kasvolla katsomaan, mutta selkään taputtajaa pitää oikein kääntyä tuolissa nähdäkseen henkilön.
Hauska oivaltaa, että puheenvuoron ottamisessa on eri tapoja. Jos laitetaan käsi rauhallisesti toisen olkapäälle ja pidetään se siinä, niin puhuja tietää, että toisella on asiaa, mutta ei välttämättä kiireellistä. Jos taas koputtaa nopeasti niin on joku kiireellinen asia. Kai me kuurot myös välillä väännämme väkisin toisen olkapäätä tai kasvoja jotta he katsoisivat NYT HETI jotain asiaa :D Puheenvuoron ottaminen on mielestäni myös eri tyypeillä erilaista, riippuen tyylistä. Joku koputtaa aina kiireesti, joku taas on rauhallinen.. Mitä tulee selkään koskettamiseen, se on tosiaan epämiellyttävä paikka samoin kuin pää tai reisi. On selkeitä "luvallisia" alueita joihin saa koskea.. Aika mielenkiintoisia nämä kirjoittamattomat säännöt ja se miten luontevasti tulkitsemme niitä..
Koulussa aikoinani työskennellessä tuli vastaan tavaroiden heittely. Apua! Kuurot oppilaat heittelivät toisiaan vaikka paperipalloilla tai kumilla. Tätä ei sovi mielestänikuulevan tehdä. "Vain tummaihoinen voi kutsua itseään neekeriksi, muilta se ei ole suotavaa".
Myös valojen vilkuttaminen toimii esimerkiksi pitkällä käytävällä, kun ei voi toisen perään huutaa.
Blogin sisältö on tehty pom31ak mediakasvatus kurssin kurssityönä. Videoiden tavoitteena on synnyttää keskustelua kuurojen tavoista. Olemme kollektiivisesti valinneet nämä tavat ja tehneet niistä videot. Kommentoikaa, olkaa samaa tai eri mieltä, pääasia, että keskustelua syntyy! Eroavatko nämä tavat kuulevien tavoista?
Keskusteluvuoron voi ottaa/antaa/jakaa yllättävän monella tavalla. On kaiken maailman tapoja ääripäästä ääripäähän.
VastaaPoistaEsitetyt esimerkit pitävät paikkansa, eikä selkään taputtelu ole oikein hyvä idis.
Olkapää on se parempi paikka, ihan vaan tiedoksi teille, jos joku ei tiennyt.
Säpsähdän aina, kun joku taputtaa yllättäen selkääni. Pahinta jos kovaa. Hätätapaus, asia erikseen.
VastaaPoistaJoo, olkaan taputtaan tai tulee eteen vilkuttaan on ok...
VastaaPoistaMut toi huomion saamiseks vuorosanomiseen, ite oon käyttäny vilkuttelua, että mua katsotaan. Mutta jos oikeen kiire, sit nopea koputtelu esim. käteen/käsivarteen/olkaan, riippuu mikä lähinnä itseäni... vähän eri kuin tavallisesti, silloin tietää nyt ei ole normaali puhepyyntö...
Selkä on ehdottomasti herkkää aluettamme :-p Itse säikähdin kerran, kun kuuleva veti repustani. Kun selvittelin asiaa, kuulevan mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Onhan se selvää, että kuuleva voi sanoa jotain samalla, mutta meille selkään kohdistuva kontakti voi olla ensimmäinen ja siksi pelästyttävä.
VastaaPoistaJoskus kuulevat eivät uskalla edes vilkuttaa kuurolle saadaakseen huomiota. Eli äärimmäisyyksiin voidaan mennä :-p
Luulen, että tärkeintä on saada kontakti kehon alueeseen, mihin silmät yltävät katsomaan. Olalle taputtajaa on helppo kääntyä kasvolla katsomaan, mutta selkään taputtajaa pitää oikein kääntyä tuolissa nähdäkseen henkilön.
Hauska oivaltaa, että puheenvuoron ottamisessa on eri tapoja. Jos laitetaan käsi rauhallisesti toisen olkapäälle ja pidetään se siinä, niin puhuja tietää, että toisella on asiaa, mutta ei välttämättä kiireellistä. Jos taas koputtaa nopeasti niin on joku kiireellinen asia. Kai me kuurot myös välillä väännämme väkisin toisen olkapäätä tai kasvoja jotta he katsoisivat NYT HETI jotain asiaa :D Puheenvuoron ottaminen on mielestäni myös eri tyypeillä erilaista, riippuen tyylistä. Joku koputtaa aina kiireesti, joku taas on rauhallinen.. Mitä tulee selkään koskettamiseen, se on tosiaan epämiellyttävä paikka samoin kuin pää tai reisi. On selkeitä "luvallisia" alueita joihin saa koskea.. Aika mielenkiintoisia nämä kirjoittamattomat säännöt ja se miten luontevasti tulkitsemme niitä..
VastaaPoistaKoulussa aikoinani työskennellessä tuli vastaan tavaroiden heittely. Apua! Kuurot oppilaat heittelivät toisiaan vaikka paperipalloilla tai kumilla. Tätä ei sovi mielestänikuulevan tehdä. "Vain tummaihoinen voi kutsua itseään neekeriksi, muilta se ei ole suotavaa".
VastaaPoistaMyös valojen vilkuttaminen toimii esimerkiksi pitkällä käytävällä, kun ei voi toisen perään huutaa.
"Tulkki Turusta"
Hyvä! Lisää näitä!
VastaaPoista